OPS - äidinkieli

ÄIDINKIELEN opetuksessa

• leikitellään kielellä lorujen, runojen ja sanaleikkien avulla sekä tutkitaan kieltä leikinomaisesti esimerkiksi rooli-, draama- ja teatterileikin keinoin.
• käsitellään erilaisten vuorovaikutusharjoitusten, keskustelujen ja draaman avulla lastenkirjallisuutta, satuja, kertomuksia, loruja, tietotekstejä, mediatekstejä ja pelejä.
• oppilasta ohjataan käyttämään luovuuttaan, vahvistamaan ilmaisurohkeuttaan ja ilmaisemaan itseään monipuolisesti erilaisissa viestintä- ja esitystilanteissa.
• hyödynnetään draaman toimintamuotoja erilaisten ajankohtaisten aiheiden, teemojen ja kirjallisuuden käsittelyssä. Draamaa ja kirjallisuuden opetusta yhdistetään myös muiden oppiaineiden opetukseen. Draama vahvistaa oppiaineen toiminnallista, kokemuksellista, elämyksellistä ja esteettistä luonnetta. 
• oppilaita ohjataan tulkitsemaan, tuottamaan ja arvioimaan yhä monimuotoisempia tekstejä, käyttämään mielikuvitusta, kertomaan tarinoita ja mielipiteitä sekä kuvaamaan omia kokemuksia, havaintoja ja ajatuksia puhumalla, kirjoittamalla ja kuvien avulla yksin ja yhdessä.
• hyödynnetään lapsille ja nuorille suunnattua media- ja kulttuuritarjontaa, esimerkiksi kirjastoa, elokuvia, teatteria ja museoita.
• tarjotaan mahdollisuuksia osallistua oman luokan ja kouluyhteisön kulttuuritoiminnan sekä omien esitysten suunnitteluun ja toteutukseen.

ÄIDINKIELEN arvioinnissa

• oppilaat saavat monipuolisesti palautetta siitä, miten he ymmärtävät ja käyttävät kieltä, ilmaisevat itseään, osallistuvat yhteiseen keskusteluun sekä tuottavat ja tulkitsevat tekstejä
• oppilaita ohjataan arvioimaan omaa ja muiden työskentelyä, ilmaisua ja tuotoksia. 

"Äidinkieli ja kirjallisuus on monitieteinen taito-, tieto- ja kulttuuriaine. Äidinkielessä keskeistä on monimuotoisten, fiktiivisten ja ei-fiktiivisten tekstien tulkitseminen ja tuottaminen omien kokemusten, havaintojen, ajatusten, mielipiteiden sekä toisten tekstien pohjalta. Tavoitteena on herättää kiinnostus ja antaa oppilaille välineitä kielen havainnointiin, lukuharrastukseen ja monenlaiseen ilmaisuun sekä tarjota kieleen ja kirjallisuuteen liittyviä elämyksiä".

LEIKKEJÄ ÄIDINKIELEN TUNNEILLE

Kävely ja tervehtiminen

Kävellään tilassa sikin sokin 1) täysin omissa maailmoissamme 2) otetaan nopeita katsekontakteja /
uteliaita vilkaisuja vastaantulijoiden kanssa 3) moikataan vastaantulijaa katsekontaktin kera
4) kätellään vastaantulijaa, kerrotaan oma nimi ja joku adjektiivi (esim. Pauliina Hidas. Vastaantulija
jatkaa sitten matkaansa käteltävän adjektiivin määräämällä tavalla seuraavan vastaantulijan luo ja
esittelee itsensä saamallansa adjektiivilla (esim. Pauliina Pirteä). Osallistujien adjektiivi sekä kävelytyyli
siis muuttuu jokaisen kättelyn seurauksena. Adjektiivin tilalla voi olla myös verbejä, substantiiveja,
eläimiä, englanninkielisiä sanoja, numeroita jne. 

Luokkaformulat

Perustetaan formulatallit, joissa on 4-5 oppilasta. Keksitään talleille nimet. Sovitaan ajojärjestys tallin sisällä ja se kuka tai ketkä ajavat kaksi kierrosta (eli suorittavat kaksi tehtävää). Ryhmät asettuvat valitsemansa järjestyksen mukaisiin riveihin luokan seinustoille.

Tehtävät suoritetaan ryhmissä mahdollisimman nopeasti järjestyksessä, yksi oppilas kerrallaan. Kun oppilas on suorittanut tehtävänsä, hän viittaa ja jähmettyy paikoilleen. Kierroksen nopein tiimeistä saa 3 pistettä, kakkostiimi 2 pistettä ja kolmanneksi tullut tiimi 1 pisteen. Pelataan useita kierroksia ja lasketaan tiimien pisteet yhteen.

Tehtäviä: luettele a) eläimiä, b) e-kirjaimella alkavia sanoja, c) yhdyssanoja, d) verbejä, e) satuhahmoja, f) 4-kertotaulun vastauksia, g) parittomia lukuja, h) kulkuvälineitä, i) kuukausia

Nimi-Cluedo

Istutaan piirissä. Leikin aluksi osallistujat kertovat, kuinka monta kirjainta heidän etunimessään on.
Jokainen osallistuja saa vuorollaan esittää yhden kysymyksen, jolla pyrkii saamaan jotain tietoa piirissä
istuvien muiden osallistujien nimistä (esim. kaikki, joiden nimi alkaa K-kirjaimella, nosta käsi ylös).
Kun kierros on käyty, yritetään kertoa, mitkä osallistujien nimet ovat.  Mikäli nimet ovat tuttuja, jokainen
valitsee aluksi sanan (esim. eläimiä), joita lähdetään kysymyksillä selvittämään.

Hirsipuu piirissä

Istutaan piirissä. Jokainen osallistuja keksii sanan (esim. kulkuväline), jonka kirjaimet kirjoittaa lapuille.
Laput laitetaan kirjoitus alaspäin osallistujan eteen, jolloin kaikki näkevät, kuinka monta kirjainta sanassa
on. Yksi kerrallaan osallistujat saavat ehdottaa kirjainta. Jos kyseinen kirjain löytyy jostain sanasta,
käännetään kirjain näkyviin. Mikäli ehdotettua kirjainta ei löydy, yhteiseen hirsipuuhun ilmestyy osa.
Saadaanko kaikki sanat selville, ennenkuin hirsipuu valmistuu?

Ajatustenlukijat

Harjoittellaan sanojen muodostamista alkutavun avulla. Ope valitsee luokan seinälle heijastetusta
kuvasta jonkin esineen ja sanoo siitä ensimmäisen tavun. Oppilaat leikkivät ajatustenlukijoita ja
yrittivät arvata, mitä kuvan esinettä ope ajattelee.

Ihmekynä

Tällä kynällä pystyy kirjoittamaan kaikki vaikeatkin sanat. Oppilas ottaa näkymättömän kynän käteensä
ja kirjoittaa sillä esim. toiseen kämmeneensä, pöytään tai ilmaan pyydetyn sanan. Kirjoittaessaan
oppilas toistaa sanan ikään kuin lukisi sen (esim. "leo-par-di").

Kirjainsalaatti, tavusalaatti

Ope jakaa jokaiselle oppilaalle yhden, lapulle kirjoitetun kirjaimen. Open merkistä esim. kaikki luokan

A-oppilaat ja U-oppilaat nousivat ylös ja vaihtoivat paikkaa. Kun uusi paikka oli löytynyt, oma kirjain

yhdistettiin vieruskaverin kirjaimen kanssa ja syntynyt tavu luettiin yhdessä. Leikissä kannattaa jakaa

oppilaille enemmän vokaaleja, jotta luettavia tavuja syntyisi helpommin. Lisäksi konsonanttioppilaat

kannattaa ohjeistaa vaihtamaan samanaikaisesti paikkojaan, jottei syntyisi vaikealukuisia vain

konsonanteista muodostuvia tavuja. On huomattavasti helpompi lukea tavuja AS tai OO kuin tavuja SK

tai KK. Lukutaidon karttuessa aiempaa leikkiä voi leikkiä myös tavulapuilla. Oppilaiden vaihtaessa

paikkojaan tavulaput yhdistetään uuden vieruskaverin kanssa ja muodostuneet sanat luetaan yhdessä.

SANAT ja LAUSEET

2-kirjaimiset sanat

Luetellaan pareittain sanoja vuoronperään. Ensimmäiseksi keksitään sanoja, joissa on kaksi kirjainta. Hetken päästä vaihetaan 3-kirjaimisiin sanoihin, sitten 4-kirjaimisiin jn

Sanaviesti

Luokka jaetaan suunnilleen yhtäsuuriin ryhmiin. Ryhmällä on tyhjä paperi sekä kaksi kynää. Opettaja sanoo sanan, jonka viimeinen kirjain määrittää seuraavan sanan alkukirjaimen. Yksi ryhmäläisistä kirjoittaa keksimänsä sanan paperille, jonka viimeinen kirjain määrittää taas alkukirjaimen seuraavalle sanalle. Mikä ryhmistä keksii ja kirjoittaa nopeimmin 10 eri sanaa? Sama oppilas ei saa kirjoittaa kahta peräkkäistä sanaa paperille ja jokaisen ryhmästä tulee keksiä ja kirjoittaa ainakin yksi sana.

Arvaa sana

Oppilas sanoo lukemastaan kirjasta jonkin sivunumeron ja toinen oppilas sanoo, kuinka mones rivi kyseiseltä sivulta luetaan. Ope lukee riviltä läytyvän lauseen / virkkeen, mutta jättää yhden lauseen sanoista pois. Oppilaat yrittävät lauseen muiden sanojen perusteella päätellä, mikä on puuttuva sana. Ope voi myös antaa vihjeitä sanaan liittyen.

Lauseviesti

Säännöt ovat samat kuin sanaviestissä. Oppilaiden keksiminen ja kirjoittamien sanojen tulee lauseviestissä kuitenkin muodostaa vähintään kuuden sanan mittainen lause.

Ihmetuoliketju - sana kerrallaan lauseet

Ihmetuoleja laitetaan luokkaan vierekkäin 4-5. Ihmetuoleilla istuvat oppilaat keksivät sana kerrallaan lauseita, jotka liittyvät esim. retkeen (esim. Tänään - me - teimme - jännittävän - retken…). Ihmetuoleilla istuvia oppilaita voidaan vaihtaa sopivissa kohdissa, varsinkin jos oppilas itse niin haluaa.

Yhdyssanasalaatti

Yhdyssanoja saa keksittyä ja harjoiteltua myös leikkimällä. Oppilaat istuvat pareittain. Ope jakaa oppilaille sanalappuja, joihin on kirjoittanut lyhyitä, helppolukuisia substantiiveja. Osa sanoista voi olla esim. eläimiä, osa kulkuneuvoja, osan ollessa kasviksia ja osan erilaisia esineitä. Kun oppilas saa lappunsa, hän lukee sen aluksi ääneen. Näin varmistetaan, että jokainen tietää varmasti, mitä lapussa lukee. 

Kun kaikilla on laput, ope sanoo esim. “eläimet”, jolloin kaikki oppilaat, joiden lapussa lukee jokin eläin, vaihtavat paikkaa ja siirtyvät uuden parin viereen. Näin luokassa syntyy vieruskavereiden pulpeteille monenlaisia uusia, hauskoja ja jopa entuudesta tuntemattomia yhdyssanoja. Oletko esimerkiksi ennen kuullut moottorikoirasta tai lehmäluistimista? Uusista yhdyssanoista saa aikaan monenlaista keskustelua sekä uusia leikkejä ja esityksiä, joissa juuri keksittyjä asioita pääsee kokeilemaan.

Lausesalaatti

Tässä leikissä luokkaan jaetaan neljää eri väriä olevia lappuja. Punaisissa lapuissa lukee sana, joka vastaa kysymykseen: mikä? Keltaisissa lapuissa sana vastaa kysymykseen: mitä tekee? Vihreiden lappujen sana vastaa kysymykseen: millainen? ja sinisten lappujen kysymykseen: missä? Saman pöydän ääressä istuu neljä oppilasta, yksi kutakin väriä. Jokainen pöytäryhmä muodosta sanalapuillaan lauseen, joka luetaan yhdessä muulle luokalle. Ope pyytää aluksi keltaisia vaihtamaan paikkaansa, sitten punaisia jne. Aina paikanvaihdon jälkeen pöytäryhmissä muodostetaan lapuista lauseet ja luetaan ne. Kun ope sanoo: "Lausesalaatti", kaikki oppilaat vaihtavat paikkojaan. Oppilaiden tulee leikin kuluessa kuitenkin huolehtia, että jokaisessa pöydässä oli aina yksi punainen, yksi keltainen, yksi vihreä ja yksi sininen lappu.

Oppilaat voivat myös itse keksiä ja kirjoittaa lappuihinsa leikissä tarvittavat sanat. Ope muistuttaa oppilaille, että keksittävät sanat voivat olla aivan tavallisia ja auttaa tarvittaessa sanojen keksimisessä. Kannattanee myös vielä tarkistaa ettei lapuista löydy sanoja, jotka eivät sovi lasten suuhun.

Lausepatsaat - patsaslauseet

Keksitään lauseita ryhmissä. Jokainen ryhmän jäsen keksii lauseeseen yhden sanan. Keksitään vähintään niin monta lausetta kuin ryhmässä on jäseniä. Näin jokainen saa vuorollaan toimia lauseen aloitussanan keksijänä. Kirjoitetaan lauseet luokan taululle. Jokainen ryhmä valitsee jonkin lauseista ja suunnittelee siitä patsaan. Esitetään patsaat ja muut arvaavat, mikä lause patsaasta löytyi.
Voidaan myös ryhmissä suunnitella ja rakentaa patsaat ensin. Ryhmän oppilaat myös keksivät patsaaseen liittyvän lauseen. Patsas esitetään muille oppilaille, jotka saavat ehdottaa muutamaa lausetta, jotka heidän mielestään patsaasta syntyy. Lopuksi patsaan tehnyt ryhmä kertoo, mikä heidän lauseensa oli.

Päälausepatsaat - sivulauseimprot

Keksitään pareittain päälause (esim. Minä nukahdin ) ja suunnitellaan siitä patsas. Esitetään patsaat muille ja sanotaan patsaaseen liittyvä päälause. Joku oppilaista keksii nopeasti nähtyyn ja kuultuun päälauseeseen sopivan sivulauseen (esim. koska äitini kertoi minulle sadun). Sivulauseesta voi myös tehdä patsaan ja liittää sen päälausepatsaaseen tai tehdä muuttuvan patsaan, joka esittäää aluksi pää- ja sitten sivulausetta tai päinvastoin.

TARINAT - kertominen ja kirjoittaminen

Lomatarina

Jokainen oppilas kirjoittaa lapulle sanan, joka sopii omaan kesälomaan. Laput laitetaan purkkiin tai hattuun. Lappuja nostetaan yksi kerrallaan ja aloitetaan kertomaan tarinaa kesälomasta sanojen pohjalta. Tarinankerrontaan voi osallistua kaikki halukkaat luokan oppilaat. Sanalaput voi myös heijastaa luokan valkokankaalle ja antaa jokaisen oppilaan kirjoittaa niiden avulla oman lomatarinan.

Patsaat, sana kerrallaan tarinat

Muotoillaan patsas, joka kuvastaa tarinan alkua. Keksitään patsaasta muutama lause sana kerrallaan. Aloitetaan sanoilla “Olipa kerran” tai “Eräänä päivänä”. Muotoillaan patsas uudelleen ja toteutetaan tarinan käännekohta ja lopetus samalla kaavalla, sana kerrallaan. Tarinaa voidaan kertoa myös lause kerrallaan.

Still-kuvat (alku-käännekohta-loppu)

Luetaan oppilaille tarina, jonka jälkeen jaetaan heidät pienryhmiin. Oppilaat suunnittelivat ryhmissä still-kuvat tarinan alusta, tarinan käännekohdasta tai tarinan lopusta. Still-kuvassaan ryhmän jäsenet jähmettyivät esittämään jotain tarinan hetkeä tai tilannetta. Yksi ryhmän jäsenistä toimi lisäksi pysäytetyn kuvan kertojana eli kuvatekstittäjänä.

Lauseautomaatti > Tarina-automaatti

Jakaudutaan pareihin tai pienryhmiin. Oppilaat keksivät aluksi tarinan henkilöitä. Keksityt henkilöt kirjoitetaan paperilapuille ja laitetaan esim. punaiseen laatikkoon, jossa lukee “Mikä se on? Kuka hän on?. Henkilölaput voidaan kiinnittää myös luokan seinälle, johon on merkitty punaisella, isolla paperilla (A1) alue henkilöitä varten. Seuraavaksi keksitään ja kirjoitetaan verbejä eli tekemisen sanoja keltaiseen laatikkoon tai seinään, jossa otsikkona on: “Mitä se tekee?”. Sitten vuorossa ovat adjektiivit, jotka laitetaan vihreään, “Millainen se on?” -laatikkoon tai seinään ja lopuksi vielä paikkaa määrittävät “missä”-sanat siniseen laatikkoon tai seinään. Muodostetaan lause valitsemalla jokaisesta erivärisestä laatikosta tai seinästä yksi sana (esim. Suuri kala laulaa suihkussa). Tehdään lauseesta patsas. Päätetään yhdessä, esittääkö patsas tarinan alkua, käännekohtaa vai loppua. Tehdään ryhmissä lisää patsaita tarinaan liittyen. Esitetään patsaat muille. Keksitään lopuksi yhdessä otsikko (esim. Kalojen salattu elämä) ja kirjoitetaan pieni tarina.

Rooli seinällä

Piirretään henkilön ääriviivat isolle paperille. Kirjoitetaan henkilöstä tietoja ääriviivojen ympärille.  Opettajan kysymykset ohjaavat toimintaa, esim. Kuka hän on? Nimi? Ikä? Luonne? jne. Iso paperi kiinnitetään seinälle. Rooli seinällä voi antaa alkusysäyksen tarinalle tai muuhun draamatyöskentelyyn.

"Kuka hän on?" "Missä hän asuu?" "Mitä hän on tekemässä?" "Sitten tapahtui jotain yllättävää, mitä?"

Virtuaalioppilaat (some)

Tehdään ryhmissä profiilikuvat virtuaalioppilaista luokan seinille. Ryhmä päättää hahmolleen nimen, sukupuolen, iän, ammatin jne. Kuvan ympärille lisätään tekstejä ja kuvia, joilla virtuaalioppilas päivittää tietoja itsestään ja elämästään. Luokan seinille syntyviin virtuaalioppilaiden aikajanoihin voi lisätä tykkäyksiä sekä kommentteja. Hahmoista voidaan keksiä myös perinteisiä tarinoita ja tehdä esim. kuva- tai sarjakuvakirjoja sekä videoita.

Savimöhkäle

Ope pyytää yhden oppilaan luokan eteen esittämään savimöhkälettä. Tai oikeastaan savimöhkälettä ei tarvitse esittää, sen kun vain on paikoillaan ja antaa muiden muotoilla "möhkäleen" esittämään jotain. Muotoilulle savimöhkäleelle voi seuraavaksi keksiä nimen ja mitä se juuri on tekemässä. Tilanteeseen voi myös muotoilla lisää henkilöitä ja keksiä niille vuorosanoja. Näin syntynyt tilanne voi toimia lähtökohtana uudelle tarinalle.

Still-kuvat (alku-käännekohta-loppu)

Luetaan oppilaille tarinan, jonka jälkeen jakaudutaan pienryhmiin. Oppilaat suunnittelevat ryhmissä still-kuvat tarinan alusta, tarinan käännekohdasta tai tarinan lopusta. Still-kuvassaan ryhmän jäsenet jähmettyvät esittämään jotain tarinan hetkeä tai tilannetta. Yksi ryhmän jäsenistä toimii lisäksi pysäytetyn kuvan kertojana eli kuvatekstittäjänä.

Joo! Tehdään improtarina

a) Mitä tehdään?

Kysytään oppilailta, mitä voisimme seuraavaksi tehdä. Kannustetaan keksimään asioita, mitä ei ennen ollut kokeillut (esim. kiivetään pilvenpiirtäjän katolle).

b) Miten tehdään?

Tehdään omalla paikalla keksittyä tekemistä. Keksitään ja kokeillaan erilaisia tapoja, kuinka asiaa voi tehdä (esim. hitaasti, nopeasti). 

c) Mitä ollaan?

Keksitään keitä tai mitä me olemme. Kokeillaan aiemmin keksimäämme tekemistä eri rooleissa.

d) Apuväline

Keksitään jokin väline, joka helpottaa tekemistä (esim. hissi). Kokeillaan, miten tekeminen muuttuu, kun apuvälinettä käytetään. 

e) Teleportti

Välineessä on ominaisuus, jonka avulla voi siirtyä jonnekin muualle. Keksitään, minne siirrytään. Valitaan paikka ja tepeportataan itsemme sinne. Käydään erilaisissa paikoissa.

f) Aikakone

Välineessä on myös ominaisuus, jonka avulla voi tehdä aikahypyn eli siirtyä ajasta toiseen. Kokeillaan ja käydään menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

g) Mukaesine

Löydetään ihmeellinen esine, jota emme ole ennen nähneet. Keksitään esineelle käyttötarkoituksia ja kokeillaan esinettä.

Ope kertoo oppilaiden keksimien ideoiden perusteella tarinaa leikin kuluessa. Keksitään yhdessä tarinalle loppuratkaisu ja leikitään se.

Peukaloiset

Ope pyytää oppilaita kuvittelemaan, että he olisivat oman peukalonsa kokoisia. Ope nostaa peukkunsa pystyyn ja alkaa juttelemaan luokalle peukaloisen äänellä. Oppilaat lähtevät leikkiin mukaan ja antavat omien peukkujensa myös puhua. Ope lähtee kiertämään peukaloisen roolissa pulpetilta toiselle kysellen muilta peukaloisilta erilaisia asioita liittyen peukaloisen elämään. Peukaloisten pihalla eli pulpetin kannella käy melkoinen vilske, kun sinne kokoontuneet peukaloiset päästetään leikkimään yhdessä esim. välitunnilla tuttuja ulkoleikkejä. Voidaan myös keskustella peukaloisten kanssa esim. pienenä olemisen haasteista ja eduista. Peukaloisista voidaan kirjoittaa myös tarinoita. 

Videokynä

Suosittelen kokeilemaan videokynää tarinan kirjoittamisessa vaihtoehtona lyijykynälle ja tarinavihkolle. Videoiden teko motivoi oppilaita ja he aivan kuin vahingossa tulevat harjoitelleksi tarinankerronnan ohella monenlaisia muitakin taitoja esim. yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Videoprojekteissa myös oppilaiden kuva- ja medialukutaito kehittyvät. Oppilaat oppivat videoita tehdessään luonnollisesti myös elokuvantekotaitoja, kuten käsikirjoittamista, kuvaamista, ohjaamista, näyttelemistä ja editointia. 

Videokynää on kiva käyttää. Siitä ei katkea terä tai lopu muste kesken!

SANALUOKAT

Kävely ja tervehtiminen (adjektiivit, verbit)
Kävellään tilassa sikin sokin 1) täysin omissa maailmoissa, 2) otetaan nopeita katsekontakteja / uteliaita vilkaisuja vastaantulijoiden kanssa, 3) moikataan vastaantulijaa katsekontaktin kanssa, 4) kätellään vastaantulijaa, kerrotaan oma nimi ja jokin adjektiivi (esim. Risto Reipas). Kätelty vastaantulija jatkaa matkaansa adjektiivin määräämällä tavalla seuraavan vastaantulijan luo ja esittelee itsensä saamallaan adjektiivilla. Osallistujien adjektiivi sekä liikkumistyyli siis muuttuvat jokaisen kättelyn jälkeen. Adjektiivien tilalla voidaan käyttää myös verbejä, eläimiä, englanninkielen sanoja jne.

Mitä sä teet (verbit)

Ollaan piirissä. Yksi on keskellä. Keskelläolija rupeaa miimisesti tekemään jotakin esim. kirjoittamaan. Joku piiristä tulee keskelle hänen luokseen ja kysyy: ”Mitä sä teet?” Keskellä oleva jatkaa kirjoittamista ja vastaa jotakin aivan muuta, kuin mitä on tekemässä esim. ”Uin”. Kysyjä jää keskelle tekemään uintiliikkeitä ja keskellä ollut siirtyy piirin kehälle. Lasten kanssa on hyvä sopia järjestys, jossa mennään keskelle kysymään.

Muistipeli

Jokaiselle oppilaalle annetaan lapulle kirjoitettu verbi. Samoja verbejä löytyy luokasta aina kaksi. Oppilaat eivät tiedä toistensa verbejä. Kaksi oppilasta aloittaa muistipelin. He osoittavat vuoronperään kahta luokassa seisovaa oppilasta. Kun oppilasta osoitetaan, hän sanoo ja esittää verbinsä. Kun pari löytyy, samat verbit käyvät istumaan. Jos pelaaja löytää oman verbinsä parin, hän vaihtaa paikkansa jonkun muun muistipelinappulan kanssa, joka jatkaa pelaamista.

Ihmetuoli (substantiivit)

Heijastetaan luokan valkokankaalle kuva aapisesta tai lukukirjasta. Yksi oppilas istahtaa ihmetuoliin ja esittää jotain kirjan kuvan yksityiskohtaa (esim. henkilö, eläin, esine). Muut arvaavat mistä tai kenestä on kyse. Mikäli arvaaminen on haastavaa, annetaan vihjeitä (esim. se on eläin, tällä henkilöllä on silmälasit, se on punainen). 

Adjektiivi-arvaus

Ryhmä suunnittelee lyhyen kohtauksen, jossa esittäjät tekevät jotain tavallista asiaa (esim. katsovat yhdessä leffaa). Esitettäviin rooleihin lisätään jokin tunnetila (esim. iloinen, pelokas, jännittynyt, vihainen, viekas). Katsojat arvaavat, mitä esityksessä tapahtuu sekä esitetyt adjektiivit

Mutta-tyyppi

Oppilas muuttuu mutta-tyypiksi. Muut oppilaat keksivät aluksi päälauseita, joilla kehuvat mutta-tyyppiä (esim. Sinä olet todella hyvä matematiikassa). Jokaiseen lauseeseen mutta-tyyppi keksii jatkolauseen, joka alkaa mutta-sanalla (esim. , mutta kuvis ei suju minulta ollenkaan). Kokeillaan seuraavaksi, mitä tapahtuu, kun mutta-tyyppiä arvostellaan (esim. Sinulla on liian suuri paita).